Talviloma Ylläksellä

Veljen perhe ehdotti syksyllä, josko lähdettäisiin viikoksi talvilomalle Lappiin. Suunnitelma kuulosti hyvältä, mutta pitkään kaukaiselta, ja talvilomaviikko pääsikin yllättämään. Täytyy todeta, että lasten tultua tällaisia reissuja varten ei ehdi perehtyä asioihin etukäteen, mikä hieman harmittaa… Mökki saatiin onneksi varattua jokseenkin ajoissa, mutta tekemisten suhteen mentiin aika sokkona ja tutkittiin vaihtoehtoja vasta paikan päällä. Ehkä seuraavaa ennen seuraavaa reissua tutkaillaan enemmän etukäteen, vaikka kaikki meni ihan hyvin näinkin🙊

Lähtö oli perjantaina, ja pakkaus suoritettiin edellisenä iltana. Hah, syytän lapsia tästäkin, sillä ennen heitä pakkasin tavarat hyvissä ajoin😆 Lähtöaamulle jäi esimerkiksi uuden turvaistuimen uudelleen asennus, kun lapsen kokeillessa istuinta jatkopala olikin tarpeellinen… Ja autokin oli huollossa vielä edellisenä päivänä. Pieniä jännitysmomentteja lähtöön! Päästiin kuitenkin lähtemään vain puolisen tuntia aikataulusta jäljessä. Mikä osoittautui kuitenkin liian myöhäiseksi, kun lähdettiin vasta 12 jälkeen… Tavoite oli olla välipysäkillämme Oulussa klo 16, kun hotelliin pääsi kirjautumaan sisään, mutta pyh. Utopistinen muisto (joka perustui reilun kymmenen vuoden takaisiin kesäöissä tehtyihin matkoihin…) neljän tunnin ajosta ei ihan pitänyt paikkaansa, ja oltiin hotellilla vasta puoli kuuden maissa. Matka meni kuitenkin hyvin, lapset viihtyivät ja esikoinenkin kyseli, koska ollaan Oulussa. Minua jännitti silleen mukavasti, sillä Oulu on minulle tärkeä ja rakas kaupunki, jossa asustelin kymmenisen vuotta sitten. Ajomatkalla mieleen tulvi jos jonkinlaisia muistoja, ja mitä lähemmäs kaupunkia päästiin, sitä enemmän muistin kivoja juttuja niiltä seuduilta. Voi, Oulusta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, ja voi, kuinka kaipaisinkaan sinne pidemmälle visiitille!

Tallusteltiin hetki keskustassa ja haettiin heseruuat hotellille. Sitten olikin aika mennä nukkumaan. Meitä vanhempia väsytti hurjasti, ja kuopuskin nukahti helposti, mutta esikoinen kekkaloi pari tuntia ennen nukahtamistaan. Aamulla suunnattiin aamupalalle, josta ei ehditty nauttimaan pitkän kaavan mukaan koska lapset, mutta voin suositella Scandic Cityn aamupalaa! Gluteeniton pöytä oli kattava, ja löysin muutenkin paljon hyvää syötävää niin itselle kuin lapsillekin. Sen jälkeen käveltiin kaupungilla ja esittelin paikkoja perheelle (tässä asuin, täällä kävin tanssimassa, hei tuolta sai hyvää pitsaa ja täällä kävin aina kaupassa). Päästiin jatkamaan matkaa kohti Yllästä vasta reilusti puolen päivän jälkeen pienien kommervenkkien vuoksi, ja taas saatiin olla matkalla pidempään kuin luulimme. Perille päästiin vasta iltaseitsemän aikaan, ja siinä saikin tehokkaasti laittaa kaikille nukkumapaikat ja järjestellä tavaroita, jotta lapset (ja aikuiset) pääsisivät nopeasti nukkumaan. Veljen perhe oli saapunut mökille jo hieman aiemmin ja onneksi he olivat käyneet kaupassa, muuten ilta olisi mennyt tosi myöhään!

Jo ekana yönä saatiin nukkua melko huonosti, kun B heräili. Samaa jatkuikin koko viikon ajan; joka yö joku lapsista piti jonkinlaista älämölöä yhdessä ja erikseen, ja kaikkia meinasi vähän väsyttää🤭 Eniveis, lähdettiin aamupalan jälkeen tutkimaan lähiympäristöä ja tavattiin porot ensimmäisen kerran. Niitä oli kaksi, ja ne möllöttivät Aurinkotuvan vieressä aitauksessaan. Ne tulivat joka kerta lähelle katsomaan, olisiko ihmisillä jotain tarjottavaa. Melko lunkeja kavereita. Käytiin ihastelemassa heitä melkein päivittäin✨ Toivottavasti porot pääsivät välillä muuallekin, aitaus ei vaikuttanut kovin isolta… Aurinkotuvan vieressä oli myös iso pulkkamäki, jossa laskettiin monet laskut. Laskin itsekin, mutta jostain syystä laskeminen ei ollut lempparein aktiviteetti… Mäki tuntui aivan liian jyrkältä (en oo vanha!) ja siinä oli välillä töyssyjä, mitkä otti selkään ikävästi (no ehkä oon vähän vanha…). Mutta lapset tykkäsivät, mikä oli tärkeintä🥰

Kokkailtiin ruuat pääosin mökillä, ja veli taisi toimia eniten kokkina. Muutaman kerran käytiin syömässä muualla; Eväskorissa, jossa muut söivät jättimaiset ja herkulliset pitsat ja minä hieman mauttomampaa salaattia sekä Snowvillagen keittolounaalla, jossa 2/3 keitoista oli saanut liikaa suolaa itseensä. Porokeitto oli hyvää ja sitä söivät lapsetkin, ja jälkiruokakaakao lämmitti mukavasti. Minnekään sen hienompaan ravintolaan ei viitsitty lähteä, sillä syöminen 1- ja 3-vuotiaiden kanssa tapahtuu ajatuksella ”jos ehtisi edes nielaista”, joten ravintolan tunnelmasta, saati ruuasta ei pääse nauttimaan koko rahan edestä. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä kaikissa paikoissa missä käytiin, ja lapsetkin sai syödä ja välillä mölistä rauhassa ilman tuomitsevia katseita.

Veli ja hänen vaimonsa kävivät hiihtämässä moneen kertaan, ja D:kin kävi testailemassa hiihtoa. Minä en hiihtämisestä välitä vieläkään, eikä Jesselläkään ole suksia. Olisi kyllä kiva osata hiihtää, ja noissa maisemissa se onkin varmasti kivempaa🌄 Mutta eeeei ainakaan vielä, kouluaikaiset traumat istuu syvässä😅 Käytiin Jessen kanssa viettämässä laatuaikaa mm. ”lumikenkäilemässä”, toisin sanoen raahattiin kenkiä Pikkulaen päälle, sillä reitti ei ohjeista huolimatta soveltunut lumikenkäilyyn. Ylös pääsi mukavammin kävellen. Maisemat Pikkulaelta olivat hurjan kauniit, ja aurinko oli juuri laskemassa. Räpsittiin kuvia ja nautiskeltiin hetki, kunnes haikkailtiin takaisin alas ennen pimeän tuloa. Sinä iltana käytiin vielä paistamassa kodalla makkaraa lasten kanssa. Kokemus oli kiva, ja varmasti lapset tykkäsivät, mutta vilu meinasi iskeä tunturille kiipeilyn jälkeen🙊

Yksi iltapäivä käytiin Snowvillagessa luminäyttelyssä. Tosi hienoja juttuja saakin jäästä ja lumesta askarreltua! Hitti oli jääliukumäki, ja disco, jossa käytiin pyörähtelemässä. Veli istui jääbaarin penkissä pari sekuntia liian pitkään ja kasteli housunsa, eikä B halunnut pitää näppejään erossa jääveistoksista, mutta muuten oikein kiva nähtävyys! Paikasta sai vuokrata esimerkiksi hotellihuoneen, mutta nukkuminen jäisellä sängyllä kuulosti vähän liian eksoottiselta (ihan kuin oikeesti oltais sellaista vuokrattu🤣). Etenkin ulkomaalaiset turistit olivat aivan haltioissaan paikasta, ja heitä siellä olikin paljon. Suosittelen käymään!

Kaiken kaikkiaan lomaviikko Ylläksellä ihana mutta raskas! Lapsista oli selvästi seuraa toisilleen, kuten aikuisistakin, ja D saattaa jo muistaakin reissusta vanhempana jotain. Maisemat olivat hurjan kauniit. Etenkin auringonnousut ja -laskut, sekä täysikuu sai aikaan ihailuja. Reippailtiin ulkona paljon ja tekemistä oli sopivasti. Kun mukana oli neljä aikuista, se helpotti yleistä olemista paljon ja päästiin välillä kahdestaan esimerkiksi saunaan. Kuten Instassa taisin kirjoittaa, toinen mökki olisi ollut jees sitä varten, että osa aikuisista olisi voinut nukkua hieman paremmin🙊 Onneksi nyt noin viikko reissun jälkeen alkaa B:nkin unet tasoittua, ja on saatu nukuttua univelkoja pois. Ja sitten suunnittelemaan seuraavaa reissua!